Reviews by latentti

Jees onpahan noisekin koettu. En osaa oikein arvostella tätä, ei oo mun juttuja man mut ihan siistiä. 2/5 maku, josta en ole vielä oppinut pitämään.

Eh, ihan jees räminää. Avausraita on klassikko ja oli siellä muutama muukin hyvä, tosin Glamour Boys vähän rasittavan puolelle menevä renkutus. 3/5

Mestari. Eipä paljon muuta sanottavaa kuin todellinen klassikko, 4/5.

Tykkään Grizzly Bearista, mutta Shields on musta tätä parempi levy. 3/5 varsin jees, voisi olla vähemmän pehmeää.

Taylor Swift on muuten ihan ok peruspoppista, mutta voisko se kaikkien näiden vuosien jälkeen tehdä muitakin biisejä ku nyyhkiä jonkun pojan perään? On maailmassa muitakin biisiaiheita. 2/5 ei oo poikaa kenen perään itkeä.

Avausraita on jees, muuten aika kädenlämpöistä settiä. 2/5.

Musta on hienoa, että Patti Smith on olemassa ja yleisesti tykkään kyllä sen musasta. Tässä levyssä ihan siistejä juttuja, ja ehkä tulevaisuudessa nousee arvosana mutta toistaiseksi 3/5

Eh en ollut kovinkaan vakuuttunut. Hirveän tuskaista mutta vähän tylsää. 2/5.

Kiinnostavia elementtejä tuotettuna maksimaalisen hiotuksi kokonaisuudeksi. Tätä paremmin tehtyjä poppislevyjä en oo montaa kuullut. Tykkään myös tekstien vaatimattoman optimistisesta tyylistä -- tuntuu, että tässä on mies, joka elämän vaikeuksien jälkeen suunnistaa kohti valoa. 5/5

Poppispunkia hyvällä asenteella. Yllätyin, miten paljon tykkäsin, vaikka ei mitään tajunnanräjäyttävää olekaan. 4/5.

Todella kosminen tunnelma. Tekis mieli mennä nurtsille makaa tuijottaa taivaan syvyyksiin tätä kuunnellessa, niissä oloissa varmaan 5/5. Nyt oon valitettavasti toimistossa ja arvostan täältä. 4/5

Jytiseehän se! Pitää ehkä kuunnella vielä uudestaan, mutta varovaisen positiivinen viba jäi. Annetaan nyt 3/5, ehkä myöhemmin voisi nousta neloseen.

Deep Purple ei mikään oma rokkisuosikki, mutta varsin hienoja pitkiä jytäklassikoita kyllä tällä levyllä. Laitan nyt kuitenkin vaan 3/5, ei ihan nelosen verran herännyt kiinnostusta.

Äh en vaan jotenkin ymmärrä reggaeta. Jotenkin todella tylsää musaa kuunnella. Annan kuitenkin 2/5 koska ei varsinaisesti mitään teknistä vikaa.

Taattua ysärituskaa ja -kärsimystä, mutta erinomaisesti tehtynä. Joitain biisejä en pitäny niin hyvinä, että voisin tälle 5/5 antaa mut vahva 4.

Ei oo Rollarit rokkiklassikoita turhaan. Tasapainoinen, teknisesti tarkka ja monipuolinen levy, 4/5.

Ah miten miellyttävä jazzahtava poppis-avausraita! Sen sijaan ainakin Ruby Baby aika itseään toistava. Sanoisin 3/5, vähän epätasainen kokonaisuus.

Wikipedian mukaan Nico vihasi sitä, miten paljon huiluja tähän levyyn oli tuotannossa laitettu. Chelsea Girl koettelee oikeasti munkin kärsivällisyyttä (ja tää biisi on vasta puolessa välissä D:), joten yhdyn mielipiteeseen. 2/5

Varsin tylsä punkrock-levy, ei oikein tarttunut mikään mukaan kuuntelusta.

Olipa nautinnollista! There is a light on toki klassikko, mutta tykkäsin myös Frankly, Mr. Shanklysta.